Lohkoketjuteknologia ja Web3 ovat herättäneet viime vuosina voimakkaita odotuksia, mutta myös kriittisiä näkemyksiä. Immateriaalioikeusstrategi Rafael Pereiran mukaan keskustelu typistyy kuitenkin liian helposti joko teknologiahypen tai vastakkainasettelun tasolle. Hänen mukaansa olennaista ei ole itse teknologia, vaan se, miten se muuttaa luovien alojen rakenteita, valtasuhteita ja ansaintamalleja.
Luovat Web3-ajassa -hankkeen asiantuntija, lehtori Jyrki Simovaara haastatteli Pereiraa Songs & Sessions -päätöstapahtumassa. Keskustelussa tarkasteltiin erityisesti sitä, miten siirtymä keskitetystä alustataloudesta kohti hajautettuja järjestelmiä vaikuttaa luoviin aloihin ja tekijöiden asemaan.
Pereiran mukaan Web3:n keskeinen ajatus liittyy vallan hajauttamiseen. Tavoitteena on rakentaa järjestelmiä, joissa tekijät ja yhteisöt voivat hallita paremmin omia sisältöjään, oikeuksiaan ja yleisösuhteitaan ilman vahvaa riippuvuutta perinteisistä välikäsistä, kuten levy-yhtiöistä, kustantajista tai suurista alustoista. Tämä näkyy esimerkiksi DAO-yhteisöissä (Decentralized Autonomous Organization), joissa päätöksenteko ja rahoitus perustuvat yhteisölliseen osallistumiseen. Luovilla aloilla hajautetut toimintamallit voivat mahdollistaa suoremman yhteyden yleisöön sekä uudenlaisia tapoja rakentaa yhteisöjä sisältöjen ympärille.
Pereira nostaa esiin myös lohkoketjuteknologian tarjoamat mahdollisuudet läpinäkyvyyteen. Teosten omistajuus, käyttö ja jälleenmyynti voidaan tallentaa julkisesti, mikä voi helpottaa esimerkiksi rojaltien seurantaa ja oikeuksien hallintaa. Erityisesti musiikkialalla, jossa metadata on usein hajallaan ja oikeuksien hallinta monimutkaista, yhteinen infrastruktuuri voisi yksinkertaistaa monia nykyisiä prosesseja. Merkittävimmät vaikutukset eivät Pereiran mukaan välttämättä kohdistu alan suurimpiin tähtiin tai täysin itsenäisiin tekijöihin, vaan niin sanottuun luovan alan keskiluokkaan. Juuri nämä toimijat muodostavat suuren osan luovasta kentästä, mutta toimivat usein rakenteissa, joissa autonomia ja ansaintamahdollisuudet ovat rajallisia.
Samalla Pereira muistuttaa, että hajauttamiseen liittyy myös merkittäviä haasteita. DAO:jen juridinen asema on monissa maissa edelleen epäselvä, eikä sääntely ole pysynyt teknologisen kehityksen tahdissa. Lisäksi hajautetut järjestelmät voivat altistua väärinkäytöksille, mikäli yhteisiä toimintaperiaatteita ei onnistuta rakentamaan kestävällä tavalla. Tekoälyn osalta Pereira suhtautuu maltillisesti. Hänen mukaansa tekoäly ei korvaa luovuutta, vaan toimii osana luovan työn jatkumoa. Luovuus perustuu pitkälti olemassa olevan tiedon, vaikutteiden ja merkitysten yhdistelyyn – sekä ihmisillä että koneilla.
Keskustelun keskeinen viesti oli, että teknologia itsessään ei luo arvoa. NFT:t, lohkoketjut ja alustat ovat ennen kaikkea välineitä. Arvo syntyy edelleen sisällöstä, merkityksistä ja ihmisten kokemuksista. Web3 ei siis automaattisesti ratkaise luovien alojen ongelmia, mutta se voi tarjota uuden infrastruktuurin, jonka vaikutukset riippuvat siitä, miten tekijät, yhteisöt ja organisaatiot päättävät sitä hyödyntää.
